Tein eilen testin. Se oli negatiivinen. Jotenkin kummassa olin kyennyt viime viikkoina psyykkaamaan itseni täysin väärään suuntaan. Uskoin siis viimeiseen asti saavani positiivisen tuloksen, vaikka tiedän hyvin, etteivät nämä asiat ole ihmisen päätettävissä. No, itkin sen pois ja siirryn vähitellen seuraavalle kierrolle..

Tänään on ollut joutilas päivä. J on ollut poissa lähes koko päivän, aktiivinen kun on, ja minä olen saanut rötvätä kotona. Tarkalleen ottaen olen kyllä saanut myös jotain aikaiseksi. Kävin lenkillä ja tutustuin viiteen uuteen biisiin, joita saatan käyttää joskus johonkin. Siitä mahdollisesti lisää myöhemmin.. Jos siis hyvin käy.

Kirjoitan tänään hyvin arvoituksellisesti. Toisaalta luulen, että tekstini on hyvinkin läpinäkyvää. Yritän aina pitää jonkinlaisen verhon tekemisteni ja ympäristöni välissä, mutta sen läpinäkyvyys jää muiden arvioitavaksi. Todennäköisesti satunnainen netissä eksynyt lukija on nyt aivan ihmeissään ja lopetti lukemisen jo monta riviä sitten. Enkä syytä häntä siitä, niin minäkin olisin tässä tapauksessa tehnyt.

Olen viime aikoina tajunnut tällaisen joutilaisuuden merkityksen. Asia ei varmasti koske kaikkia ihmisiä, mutta itselleni joutilaisuus on kaiken luovan toiminnan elinehto. Jos ei ole aikaa antaa ajatusten lentää, mitään uusia ajatuksia ei myöskään tule mieleen. Kaikki parhaat ja uskaliaimmat ideat olen saanut täydellisen toimettomuuden keskellä.

Valitettavasti idean toimivuus ja rötväilyn merkitys paljastuu yleensä vasta myöhemmin. Vasta jälkeenpäin huomaa, että joutilaana päivänä on huomaamattaan tehnyt toimintasuunnitelman jonkin elämää suuremman projektin käynnistämiseksi tai muuta sellaista. Mitähän hienoa tämän päivän rötväily on saanut aikaan?