Tein juuri lumityöt. Nythän on lumisin talvi ties miten pitkään aikaan, mutta aika pitkään pystyin sinnittelemään ilman lumilapion käyttöä. Tulimme Jn kanssa eilen siihen tulokseen, että meillä ilmeisesti on joku käsittämättömän hyväntahtoinen naapuri, joka on tehnyt lumityöt myös meidän ovemme edestä koko talven. Olin luullut, että J tekee ne, ja hän luuli minun tekevän.  

Nyt pitäisi aloittaa joka sunnuntainen rituaali, eli kodin stailaus esittelyä varten. Kämppäni on ollut myynnissä jo sen verran kauan, että en enää muista, monesko esittely tämä on. Hiukan hiljaiselta näyttää, mutta luotan välittäjään kuin kallioon, hän on pelastanut minut pulasta ennenkin. Ja nythän en edes ole pulassa. Asunto on alla, emmekä ole ajaneet itseämme mihinkään asuntoloukkuun. Kahden asunnon loukkuun en enää lähtisi, sillä tavallaan olin siinä kerran ja se on aika rankka tapa elää.

Asuntoesittelyssä on kyllä se hyvä puoli, että on pakko hiukan siivota. Huusholli pysyy siis koko ajan jonkinlaisessa kuosissa, kun on ulkopuolisia tahoja, jotka kuitenkin tarkkailevat juuri sitä. No, asuntoahan ihmiset tulevat katsomaan, mutta uskon, etten ole ainoa, joka tarkkailee asuntoesittelyissä melkein ensisijaisesti asunnon tyyliä ja siisteyttä. Olen kuitenkin sen verran amatööri asuntoasioissa, että katselen kuitenkin aluksi vain pinnallisia asioita sillä silmällä, että sopivatko ne makuuni. Olen kyllä tietoinen, että entiset asukkaat eivät tule jättämään huonekalujaan minulle, kun muutan asuntoon, ja että tapetteja voi aina vaihtaa ja maalia saa kaupasta, mutta kyse onkin jostain syvemmästä. Asunnosta on löydyttävä jotain valmiiksi omaa, sellaista, että tunnistan asunnon omakseni. Vaikka se olisikin jokin huonekalu, joka sieltä viedään pois ennen kuin asunto on oikeasti minun. Olen silti tunnistanut asunnon tunnelman, ja asunto on selvästi kutsunut juuri minua.. Asuntojen stailaus on kehitetty juuri minunlaisiani ihmisiä varten.