Erehdyin pari viikkoa sitten osallistumaan nimeltämainitsemattomille krääsänmyyntikutsuille. Kuluttamisen suhteen voin käsi sydämellä sanoa olevani hyvinkin jalat maassa -tyyppinen ihminen, mutta krääsänmyyntikutsuissa on jotain hyvin petollista. En minä halua mitään muovikippoja, enkä voi ymmärtää, miten kukaan voi pitää niitä niin kauniina tai edes käytännöllisinä, että ostaisi niitä mitenkään muuten kuin nöyryyttävän ryhmäpaineen alaisena. Itse en ikinä lähtisi ostamaan vastaavaa krääsää kaupasta. Sehän on ihan kamalan epäekologistakin!

Mutta kun puolituttu entinen naapuri kutsuu krääsäpippaloihin jälleennäkemisen varjolla, ja tuntuu, että sosiaalinen elämä muutenkin on aika heikoissa kantimissa, huomaat yhtäkkiä tutkivasi kaikenmaailman purnukoita entisen naapurin olohuoneessa tilauslista kädessäsi.

Sitten yrität selata kuvastosta mahdollisimman harmittoman vaihtoehdon, koska täysin tyhjää lomaketta ei näytä jättävän kukaan, etkä halua olla pirskeiden musta lammas. Lopulta saat itsesi vakuutettua, että todella tarvitset sipulileikkurin, olethan aina inhonnut käsiin jäävää sipulin hajua, joka voi seurata mukana seuraavaan päivään. Ja lisäksi, vaikka periaatteisiisi kuuluu mahdollisimman vähäisen tavaramäärän omistaminen, etkä koe olevasi mikään erityinen kotitalousihminen, olet viimein myös varma, että lapsesi tarvitsevat ehdottomasti uudet kannelliset minipikarit, nyt kun on kesä ja retkikausikin tulossa..

Lasket ostostesi summat yhteen ja huomaat pääseväsi aika halvalla, kun vertaa kuvaston muihin tuotteisiin.. Kutsuilla kun ei päde maan yleinen hintataso, krääsäkutsuilla rahan arvo on toinen. Vastaavanlaisia tavaroita saisi kuitenkin kaupasta monta kassillista siihen hintaan, mihin kutsuilla yhden tai kaksi. 

Tai sitten en vain ole siinä mielessä nainen, että kokisin merkittävänä kaikenmaailman huushollaamisen ja kippojen hamstraamisen. Enhän muutenkaan ole koskaan kuulunut edes niihin naisiin, jotka eivät voi mennä nukkumaan, jos keittiö jää sotkuiseksi. En minä nuku keittiössä, eihän se nukkuessa haittaa, miltä siellä näyttää. 

Nyt ainakin muistan, että en enää vastaa myöntävästi samaisiin kutsuihin. Hiukan toisten alojen myyntikutsuja voisin kyllä harkita, sillä nykyäänhän on onneksi niin monen alan kutsuja.Mutta muovikipot!! Ne olivat varmasti vuosikymmeniä sitten upea keksintö, mutta miten on mahdollista, että tänä päivänäkin niitä esitellään kuin suurta ihmettä?